Typeryyden ylistys #TimoSoini
Timo Soini on suunnannut tykkinsä.
Ensin Timo Soini kävi demareiden kimppuun, siinä ei tullut tulosta ja puolueen kannatus nitkahti. Nyt on Vihreiden vuoro. Ja melko tuhnuiksi ovat Soinin paukut muuttuneet.
Vai mitä sanotte tästä:
-"Minä en kannata vihreitä. Ei ole syytä.
Kun näkee rannatonta ymmärtämättömyyttä, kiusaus kommentoida on sangen suuri.
Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö jättää puheenjohtajahommat, koska kuusi vuotta tuli täyteen ja vihreiden säännöt eivät salli enempää. Todellinen typeryyden ylistys.
Minut valittiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi 1997 ja pääsin kansanedustajaksi vuonna 2003. Kuuden vuoden puheenjohtajuuden jälkeen. Vastahan silloin pääsee alkuun. Kokemusta ei pidä heittää jonkkaan. Jytkyä ei olisi koskaan tullut, jos meillä olisi yhtä pöhköt säännöt kuin vihreillä.
Emme kyllä ole muutenkaan samalla viivalla. Vihreille ei tule Jytkyä. Ei ole tekijää."-
Timo Soini on puhunut. Tai siis hän kirjoitti 'plokin'. Niin lyhyen, että sain sen lainattua kokonaan tänne. Hän puhuu 'typeryyden ylistyksestä'. Häntä rassaavat Vihreän puolueen säännöt. Sillä Ville Niinistö ei voi tulla enää valituksi Vihreiden puheenjohtajaksi, sillä säännöt estävät sen.
Ensimmäinen tunne tuosta 'plokista' on, että eikö ulkoministerillä, pieneksi puolueeksi kutistuneen puolueen puheenjohtajalla, aikuisella miehellä, ole yhtään mitään isompaa mielessä kuin tällainen banaali lällättely ja oman itsensä omahyväinen framille nosto?
Sitten pohdin, että saahan sitä nyt Vihreiden säännöistä olla mitä mieltä tahansa. Ei niistä pitää tarvitse. Saahan sitä sanoa, miten tyhmä sääntö on rajata puheenjohtajan vuodet kuuteen vuoteen. Mutta kyllä sama logiikka pelaa myös toiseen suuntaan: miettikää, jos jollain puolueella olisi säännöt, jotka tekisivät mahdolliseksi sen, että puolueen puheenjohtaja jäisi vuosiksi jumiin paikoilleen suoltamaan kolmen sanan sutkautuksia, jäisi paikoillleen vain vitsailemaan sekä ivaamaan, eikä tajuaisia lähteä muihin tehtäviin, vaikka maailma muuttuisi ympärillä tyystin toiseksi. Miettikää, millainen puolue se sellainen olisi. No, se olisi sellainen puolue, jossa ajateltaisiin olevan vain yhden henkilön, joka päättäisi kaikesta ja joka siksi ei saisi mitään aikaiseksi. Paitsi puhetta ja halpoja sutkautuksia.
Soinin 'plokauksesta' näkee, miten Soini ajattelee puolueessa ainoastaan puheenjohtajan tekevän ja päättävän asioita. Soinin 'plokaus' paljastaa, miten Soini uskoo puheenjohtajan vaihtuessa kaiken kokemuksen sekä osaaminen katoavan. No, herra Soinin on hyvin luontevaa ajatella tuolla tavalla: onhan hän vanhakantaisen, vahvan johtajan, autoritaarisen, patriarkaalisen organisaation luoja ja sen virallinen edustaja. Ja johtaahan hän puoluetta, jossa hän itse teoillaan on tehnyt selväksi olevansa se Ainoa Johtaja ja hänen selkeä vaateensa on, että johtajan sana on laki ja johtajaa kritisoivat saavat kenkää (kun ne rasistit vaan harjataan pörröisiksi). Timo Soini on puolueensa kaikkivaltias, eikä jytkyn sulaminen minua ihmetytä lainkaan, sillä syödyt sanat yhdistettynä koulukiusaajan uhoon ja vanhojen meriittien hybrikseen, eivät ole voittajan kombinaatio. Timo Soini tekee sen ihan itse. Kapina, joka rakentui populistiselle bluffille, muuttui läskiksi eliitiksi, joka unohti itsensä.
On jokseenkin absurdia, miten omassa puolueessaan diktaattorina toimiva Soini kehtaa nauraa Vihreille vain siksi, että kaikilla puolueilla ei ole niin kova tarve 'vahvalle Johtajalle' kuin Soinilla sekä hänen puolueellaan on. Herra Puolueen Puheenjohtajan luulisi kykenevän lisäksi johonkin oikeasti relevantin ja ajankohtaisen aiheen ruodintaan (sillä niitäkin ihan oikeasti on) tai voisi kuvitella, että ulkoministerimme osaisi tehdä muutakin kuin vain lällättelevän ala-aste- retoriikan tasolla hirnua, miten 'meidän iskällä on isompi meisseli kuin teidän iskällä'.
Oikeasti Soinin kilometrit ovat tulleet täyteen jo pari vuotta sitten. Herra Soini tietää itsekin olevansa poliittisesti kulahtanut kehäraakki, joka on ripustautunut siihen pienen hetken hyppysissään olleeseen vaalivoiton hetkeen, tuohon valehtelemalla saavutettuun hetkelliseen menestykseen, joka vihdoin avasi herra Soinille niin rakkaat Audin takaovet. Surullista on, miten Timo Soinilta jää vain yksi perintö: vihalta lemuava massa, joka kaipaa Rakasta Johtajaa, Joka Käskee Ja Kurittaa ja jolle Timo Soini antoi luvan olla rasisteja sekä naisia vihaavia juntteja, sillä 'isänmaan etu vaati'. Ja onhan heillä tämän lisäksi se paskalaki. Siinähän sitä meriittiä.
Timo Soini voisi muuten joskus avata plokissaan säätiönsä sääntöjä ja sitä, miten se puoluetuki on koottu sinne säätiöön, jota hän itse johtaa ja valvoo yhdessä Raimo Vistbackan kanssa. Pohdin vain, että mikä mahtaa olla niiden rahojen kohtalo sen jälkeen, kun nykyiset gallupit jossain vaiheessa antijytkähtävät Soinin kasvoille? Se antijytky ei todellakaan tule tuoksumaan kukkasille.
Timo Soinin tuorein 'plokaus' oli pelkkää mutinaa, takiaispuolueen jurnutusta. Se oli suuntansa kadottaneen miehen puhetta, joka heittää ilmoille mitä tahansa, jotta kukaan ei huomaisi, miten keisarilla ei ollutkaan vaatteita. Suosio meni, mutta ylimielisyys jäi. Tuo ei ole jytkyn kaava ja hyvä niin, sillä meillä on toivoa paremmasta Suomesta. Timo Soinissa ja Jytkyn sulamisessa tiivistyy vanha viisaus: 'kaikkia voi huijata jonkin aikaa, joitakin voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa'. Ihmiset huomaavat kyllä, milloin raikas sade muuttuukin kultaiseksi suihkuksi.
Kuin alleviivatakseen typeryytensä ylistystä, plokinsa lopuksi herra Soini sanoo:
-"Emme kyllä ole muutenkaan samalla viivalla. Vihreille ei tule Jytkyä. Ei ole tekijää."-
Olet oikeassa, Timo Soini, emme ole samalla viivalla. Me olemme edellänne. Ja meitä on paljon. Ja joka päivä enemmän. Emme me tarvitse tekijää, sillä me olemme kaikki tekijöitä. Siksi me olemme vihreitä.
