Pertti Rönkkö ja rasistisen klikin anatomia #Vihapuhe
Vuonna 2016 Suomessa on keskusteltu poikkeuksellisen paljon vihapuheesta. Vastenmielistä törkyä liikkuu sosiaalisessa mediassa ja netissä niin paljon, että poliisissakin on pohdittu, miten siihen voisi paremmin puuttua.
Vihapuheen problematiikassa oleellista on ymmärtää, miten Suomessa on omanlaisiaan ns. oikeaoppisia, jotka haluaisivat määrittää, mitä Suomessa saa sanoa ja ajatella. Kuten aiemminkin historiassa, tämä joukko on taitava hallitsemaan yhteiskunnallista keskustelua sekä perinteisen mutta nykyisin myös sosiaalisen median kautta. Keinotkin ovat osin samoja: jos ei jaa tämän älymystön näkemyksiä, on vaarassa joutua vähättelyn ja pilkan kohteeksi.
Mutta miten tämä joukko sitten käytännössä toimii? Se ei ole mikään yhtenäinen ryhmä, siksi sen toimintatapaa ei ole helppo määritellä. 70-luvullakin oli vaikea osoittaa, mistä lähteestä veteraanien arvostelu lopulta oikein kumpusi. Tuomitseminen vain leijui ilmassa niin vahvasti, että esimerkiksi taiteilijoiden suosimassa Helsingin Kalliossa asunut Marskin ritari peitti ritaritapaamisiin mennessään varmuuden vuoksi mitalinsa päällystakilla, jotta välttyi pilkkahuudoilta.
Otetaan helppo esimerkkiaihe vihapuheeseen liittyen: maahanmuutto. Oikeaoppisen älymystön klikki sallisi siitä vain yhdenlaisen keskustelun eli sen, jossa Suomeen tuleviin turvapaikanhakijoihin ei liity mitään hyvää saati inhimillistä. Päinvastoin: kaikki mahdolliset ongelmat liittyvät pelkästään turvapaikanhakijoihin, maahanmuuttoon, islamiin ja räjähtäviin lepakoihin. Jos tältä klikiltä kysyy, suomessa on liikaa 'suvakkeja, jotka pitäisi internoida'.
Tähän ryhmään itsensä identifioivat ihmiset hahmottavat maailman mustavalkoisesti: on vain me ja ne. On tavalliset ihmiset, jotka eivät arvosta rasismia ja on oikeaoppisten kaltaiset hyvät ihmiset, se oikea ’älymystö’ ja joko olet ehdoitta tämän älymystöryhmän puolella tai sitten olet heitä vastaan.
Oikeaoppiseen älymystöön itsensä laskevat julistavat usein olevansa kaiken hyvän ja isänmaan puolella. He tuomitsevat julkisesti selkeät vihapuheet ja väkivallan, mikä on tietenkin aivan oikein, mutta tämä klikki toimii itse asiassa hämmentävän usein samoin kuin kritisoimansa länsimaisen vapauden viholliset, nuo inhaksi määritellyt muslimit: pelottelevat ja suurentelevat jonkun ihmisryhmän uhkaa (esimerkiksi tavalliset ihmiset, jotka haluavat vain elää rauhassa, eivätkä halua luokitella ihmisiä heidän uskonsa perusteella hyviin ja huonoihin, ovat uhka ja luotia päähänsä ansaitseva kansanryhmä). Alkuvuodesta näkyi esimerkiksi tuhoa maalailevia puheenvuoroja, joiden mukaan Suomessa on alkanut valtava vihatekojen joukkoilmiö, joka vain kasvaa. Mutta eivät ne ghetot syttyneetkään palamaan. Ja sekös tuota oikeamielisten klikkiä on harmittanut.
Tässä joukossa viihtyville älymystön edustajille tyypillistä onkin kaikenlainen ehdottomuus. Se koskee lähes kaikkea, yhteiskunnasta jopa ruokaan. He tietävät, mitä saa syödä ja miten pitää ajatella ja korostavat mielellään, miten moni asia Suomessa on huonosti valkoisen heteromiehen asemaa myöten. Tämän joukon edustajat levittävät myös ilmapiiriä, jossa ketä tahansa eri lailla ajattelevaa ihmistä on sallittua ivata.
Mitä merkitystä tällä kaikella sitten on? Sitä, että monen ihmisen voi nyky-Suomessa olla vaikeaa olla julkisesti eri mieltä, jos sosiaalisessa mediassa on vastassa viha- sekä anusretoriikaltaan lahjakas ja keskusteluilmapiiriä hallitsemaan pyrkivä oikeamielisten armeija. Armeija, jolla on halu murskata jokainen paretskoi, joka katsoo asioita tavallisen ihmisen näkökulmasta.
Tällä on merkitystä myös siinä, miten vihapuhe yhteiskunnassamme määritellään. On helppo taluttaa poliisin puheille kansalainen, joka lähettää raiskausuhkauksen vaikkapa kansanedustajalle. Aivan kuten koulussakin: on helppoa huomata se välitunnilla nyrkkiä puiva ja tunnilla nurkasta huoraa huutava kaveri ja vaatia sitä kuriin. Mutta mikä vaikuttaa koululuokan ilmapiiriin lopulta eniten? Se yksittäinen (kenties omien ongelmiensa kanssa kipuileva) häirikkö – vai se klikki, joka pyrkii näkymättömästi pitämään lankoja käsissään ja joka keskitetysti pyrkii solvaamaan lain ja moraalin rajamailla ihmisiä pyrkimyksenään hiljentää rasisminvastainen puhe? Se joukko, joka katsoo, että sillä on valta päättää, mitä saa sanoa ja mitä saa tehdä – ja jonka oma käsitys asioista on erittäin usein negatiivinen?
Kun me puhumme vihapuheesta, mistä me lopulta puhumme? Keitä me syytämme – ja keiden toimintaa emme koskaan edes huomaa? Juuri niiden, jotka vihapuhuvat laittomuuksien rajamailla ja jotka kirjoittavat väkivaltaan ja seksiin liittyviä kommenttejaan netin vihapalstoilla (toimintaa, jota lietsotaan esimerkiksi Pertti Rönkön sivustolla, jossa aika-ajoin viha ja rasismi ryöppyävät, kun sivuston isäntä hieman lietsoo, eikä tietenkään moderoi yhtään mitään). Ja sehän tuolle oikeamielisten klikille sopii!
Näin esimerkiksi kommentointiin yhtä satunnaista ihmistä, joka kehtasi kritisoida muukalaisvihan Saksassa asuvaa sanansaattajaa, YLE:lle työtä tekevää Pertti Rönkköä:
Kuten näette, tuon älymystön klikki ei tosiaan siedä mitään kritiikkiä.
Pertti Rönkkö puolestaan on jo aiemmin loukkaantunut siitä, että hänen kirjoitteluaan on kutsuttu rasistiseksi esimerkiksi FB:n RASMUS- sivustolla:
Hän on myös kertonut minulle tekevänsä kirjoituksistani rikosilmoituksen. Herra Rönkölle tiedoksi: rasistiksi moittiminen ei ole rikos. Kun se on todennettavissa oleva asiantila ja oikeutettu mielipide, se on vain siedettävä.
Mutta tuo oikeamielisten klikki ei tietenkään tyydy vain rikosilmoituksiin. He pohtivat miltei kaikkea mahdollista aina internoinnista lähtien. Tässä maistiainen siitä oikeaoppisen klikin tavasta määritellä keskustelua ja hiljentää ne, jotka ovat kehdanneet kritisoida oikeaoppisia ihmisiä:
Pertti Rönkkö on tosiaan aloittanut oudon ajojahdin RASMUS- sivustoa vastaan:
Olen hämmentynyt. YLE:n toimittaja Pertti Rönkkö käy RASMUS-ryhmän kimppuun oikein tosissaan. Ensin hän kiihotti seuraajansa hyökkäämään vihaviestien tulvan kanssa yksittäisen RASMUS-ryhmässä keskustelevan kimppuun, nyt vuorossa on ryhmän rahoitus. Vastakkainasettelu Suomessa johtuu tämän mukaan RASMUS Ry:stä ja yhdistyksen väki sivuston keskustelijoineen ovat saadun palautteen mukaan fasisteja, rahankeräyshuijareita ja mahdollisesti rikollisia ja heidät olisi hyvä ’internoida’. Aikamoista.
Kun itse olen RASMUS Ry:n hallituksen jäsen, niin tuntuu jokseenkin absurdilta tuo puhe, mutta toisaalta arvostan ihmisen mielikuvituksen lentoa ja sitä, miten joku pystyy saamaan itsensä tuollaiseen tilaan, jossa todellisuuteen on matkaa valovuosia. Taito se on tietoinen vainoharhakin.
Nyt minäkin kysyn, voiko YLE:n toimittaja tehdä näin? Rasistisen huuhaan jakaminen ja toistuvien vihakampanjoiden masinointi syö uskottavuutta sekä toimittajalta, että YLE:ltä. On oikeasti aika erikoista, että YLE:lle juttuja tekevä toimittaja nostattaa lokakampanjan rasismin ja syrjinnän vastaista yhdistystä ja yhdistyksen sivuilla kommentoivia vastaan. Ja miksi? Ihan vaan siksi, kun rasistista kuplaa ylläpitävää ihmistä ei oikeamielisen klikin mielestä saa edes epäillä rasistiksi.
Suomi täyttää pian 100 vuotta. Se on komea luku. Sitä voisi juhlia myös siten, että jättäisimme vuoden 2016 toimintatavat taaksemme. Jos me haluamme päästä vihapuheesta eroon, silloin siihen pitäisi kaikkien pyrkiä. Tätä toivoisi näkevän yleisemmin. Myös noilla netin vihasivustoilla, joissa itseään piestään käsittämättömään vihaan meitä tavallisia ihmisiä kohtaan.
On kovin helppoa olla jonkun kanssa samaa mieltä. Haaste on osata olla eri mieltä – asiallisesti. Asiallinen keskustelu kuitenkin osoittaisi, että 100 vuotta täyttävä Suomi on kasvanut aikuiseksi. Myös mieleltään.
Mutta pahoin pelkään, että vihaaja on tiensä valinnut. Vihaaja vihaa ja lietsoo. Ja juuri siksi minä toivon Pertti Rönkölle voimia, sillä ei taatusti ole helppoa ylläpitää tuota vainoharhan ja vihan tunnelmaa omalla sivustollaan.
PS. Yhdistyksemme kotisivua ei ole piilotettu, vaikka joku jo sellaistakin epäili. Se sivusto on nurin: palvelunestohyökkäys. Ja sellaisen sivuston löytäminen, jossa olisivat kaikki halutut ominaisuudet, on ollut vaikea löytää (mutta nyt sellaisen olemme löytäneet). Harmi, että totuus oli hieman tylsempi kuin villi teoria.
Kirjoitus on osaltaan suora parodia Ulla Appelsinin kirjoituksesta ’Millaista on se vihapuhe, jota ei huomata?’
