Ovatko perussuomalaiset vain haisevia paskaläjiä? #Vihapuhe
Meitä kaikkia ihmisiä koskevien päätösten tekeminen edellyttää useimmiten julkista keskustelua.
Ja tässä keskustelussa toivottavaa olisi, että se perustuisi rationaaliseen, kaikkia kunnioittavaan pohdintaan. Julkisen keskustelun erityinen tarkoitus on, että ihmisten käsitys itse asiasta ja ympäröivästä maailmasta tarkentuisi.
Jos lähtökohtana on vain julistaa, pysyä omissa totuuksissaan ja vedota primitiivisiin tunteisiin, ei silloin ole edellytyksiä alkeellisellekaan keskustelulle, vaan silloin me ajaudumme affektien ja mölyn maailmaan, jossa voima, uho ja (väki)vallan tunteet ovat muuntuneet argumenteiksi ja keskustelu vain tyhmenee. Ja tuo keskustelun tyhmentyminen on nyt. Olemme nimittäin todistamassa aikaa, jossa julkisessa keskustelussa äänenvoimakkuuttaan ovat lisänneet ihmiset, joilla ei ole aikomuskaan perustella asioitaan faktapohjaisesti, vaan heidän pyrkimyksenään on vain keskustelun tyrehdyttäminen joko henkisellä väkivallalla tai fyysisellä väkivallalla uhkailulla.
Miettikää hetki alla olevan kuvan edustamaa keskustelua ja sen luonnetta:
”Tämä on etenkin maahanmuuttajille ja muslimeille”
”Olen nähnyt, miten raakoja, röyhkeitä ja tyhmiä olette”
”Te vain olette sairaita raakalaisia”
”Teidät pitäisi kieltää mistä tahansa sivistyneestä yhteiskunnasta”
“Te olette täysin muualta kuin tästä maailmasta, teitä ei pitäisi edes olla olemassa!”
Näin puhui meille ranskalainen mies ’Suomi Ensin’- mielenosoituksessa Helsingissä Itiksen edustalla 5.8.2016. Videon mukaan ’ranskalaismies tykittää’.
Tykittää? Tuo puhe on puhdasta vihapuhetta. Tuo puhe kohdistettiin suoraan paikan päällä olleille ihmisille. Ja sitten nuo ihmettelivät, miksi joku näytti heille keskisormea ja kutsui rasistiksi? Tuo puhe on oikeasti oppikirjaesimerkki siitä, miltä vihapuhe kuulostaa ja minua jaksaa edelleen hämmästyttää, että missä vaiheessa meillä Suomessa kävi niin, että julkinen tila muuttui paikaksi, jossa kaikki on sallittua (paitsi vihapuheen kanssa eri mieltä oleminen).
Vihapuheen, ihmisryhmien uhkailun ja ihmisten leimaamisen raaoiksi, röyhkeiksi ja tyhmiksi, on meillä ennen ajateltu kuuluvan tärähtäneille, oman vihansa rampauttamille ihmisille, joita me tavalliset ihmiset katsoimme hieman surumielisesti pohtien, mitä lienee tapahtunut tuolle ihmiselle elämässään. Mutta nyt olemme tulleet sellaiseen tilanteeseen, jossa tuo viha ja visva on muuttunut osaksi normaalia poliittista keskustelua Suomen hallituksessa asti ja vihapuhe on muuttunut täysin oikeutetuksi sirkushuviksi. Sillä se hetki, kun jälleen kerran kuulet esimerkin ranskalaismiehen, Sebastian Tynkkysen, Teuvo Hakkaraisen, Laura Huhtasaaren sekä Olli Immosen puheita muslimeista terroristeina, muslimeista pedofiileina ja muslimien palautusautomaateista ja mietit, miten Timo Soini ’hupsuttelu-puheillaan' legitimoi nuo puheet, niin ymmärrät helposti, miten kyse on samasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä ja saman vihan agendan sävyttämästä puheesta. Totuus ei ole tässä ilmiössä kiinnostavaa, kunhan saadaan vihata ja muokata mielikuvia – ja luoda todellisuutta sekä lyödä vihan oikeuttamia rajoja ihmisten välille.
Nykyajan kriisit ovat antaneet tälle äänekkäälle oikeistolaiselle populismille ja sen edustamalle radikaalille konservatismille kasvupohjaa, sillä pelon ja uhan kautta on niin helppo luoda alkeellisia uhkakuvia ja osoittaa sormella ’vihollista’, joka on väitetysti yhteiskunnallisten ongelmien todellinen juurisyy. Tällainen ’syntipukkidemagogiaan’ perustuva poliittinen yhteisö saadaan helposti synnytettyä, kun määrittää havaituille ongelmille ja kriiseille syntipukin ja siten vihollisensa, on se sitten totta tai ei (eli siis ei) ja sitten aloittaa ihmisten erotteluun pohjautuvan puolustustaistelun, jossa ei ujostella edes Mannerheimin ja muiden veteraanien selkään nousemista. Kaikki käy, kun ollaan sodassa, perkele! Isänmaa velvoittaa ja saunan takana on tilaa! SUOMI ENSIN! Öyh, öyh!
Mutta ei substanssi saati järki olekaan millään tavalla oleellisia asioita tässä oikeistolaisessa tarinassa. Oleellista on ylläpitää eroja ja luoda itselleen identiteetti, jotta jakolinja ’Me’ vs. ’Vieras’ saisi käyttövoimansa ja jotta ’Vieraan’ poissulkeminen ja määritteleminen pahuuden entiteeksi tuntuisi oikeutetulta. Todellisuus ei ole merkittävää tässä kohtaa, vaan usko ja tunne ovat. Siksi juuri tänään tuo oikeistolainen populismi luo sitä tunnetta ’Vieraan’ pahuudesta puheillaan ’raakalaisista’, kulli kädessään hekumoivista raiskaajista sekä patologisista rikollisista, jotka vain tulevat tänne loisimaan ja toteuttamaan sukupuolielimiensä luonnollista tarkoitusta. Tämä on se tapa, jolla maahanmuuton vastustajat saavat omalle toiminnalleen ja omille tuntemuksilleen maahanmuuttajien demonisoinnista oikeutusta ja energiaa.
Meillä on tänään julkisessa keskustelussa selkeä pyrkimys luoda oikeistopopulistinen, trumpmainen tunteisiin vetoava islamvihamielinen hegemonia, jonka tavoitteena on määritellä ne ehdot, tavat ja muodot, joilla julkinen keskustelu käydään. Vai luulitteko, että on sattumaa, miten kuulette jatkuvasti puhetta ’valtamedian propagandasta’, YLE:n rappiosta sekä vaateita sananvapauden rajattomuudesta (jotta muslimeita voisi solvata yhä enemmän)?
Ei tämä ole mitään sattumaa, sillä sananvapauden rajat ovat myös ihmisarvojen rajoja - eli juuri niitä, joiden rikkominen ja kieltäminen ovat oikeistolaisen äärikonservatismin ytimessä. Ei se ole mitään sattumaa, että esimerkiksi perussuomalaiset sallivat itselleen vihapuheen sananvapautena, sillä vihapuhe on selkeä, ohjelmallinen osa heidän rasismin agendaansa ja tuo vihapuhe tukee todellisuuden muokkaamista vieraalle vihamieliseksi. Tämän vuoksi myös uskotellaan, miten muslimin kutsuminen pedofiiliksi on oikeasti mitä laadukkainta ’uskontokritiikkiä’, eikä missään nimessä rasismia, vaan oikeastaan perussuomalaisen maahanmuutto-ohjelman ydin ja sielu.
Nuo puheet ovat läpeensä poliittisia ja niiden tavoite on oikeuttaa ja siedättää meidät tolkun ihmiset oikeistopopulistien agendaan paluusta aikaan ennen vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Tämä on juuri se syy, miksi esimerkiksi rasismin vastustaminen sekä feminismi ovat oikeistolaisessa tarinassa osoituksia rappiosta, eikä tasa-arvo kuulu heidän arvomaailmaansa ja siksi he vastustavat miltei kaikkia ehdotuksia, jotka liittyvät rasismiin ja sen torjumiseen sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
Tämän toteamiseksi ei tarvitse kuin lukea kommentteja, joita Vihreiden nuorten puheenjohtajien Jaakko Mustakallion ja Saara Ilvessalon perustama kansalaiskampanja nimeltä ’Huominen ilman pelkoa – järjestäytynyt rasismi rikoslakiin’, on saanut osakseen. Kysehän on kampanjasta, joka haluaa täsmennyksiä nykyiseen lakiin, eikä edes pyri lakien dramaattiseen muutokseen:
-”Lakimuutosesimerkki:
Rikoslain 17 lukuun lisäys (esim. 1b §): “Rotusyrjinnän edistäminen. Se, joka osallistuu sellaiseen järjestön tai muuhun organisoituun toimintaan, joka edistää rotusyrjintää tai yllyttää siihen, on tuomittava rotusyrjinnän edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Osallistumiseksi katsotaan 1) rotusyrjintää edistävän järjestön tai ryhmän perustaminen tai organisoiminen; tai 2) varojen kerääminen tai antaminen rotusyrjintää edistävään toimintaan; tai 3) erittäin tärkeiden taloudellisten tai oikeudellisten neuvojen antaminen rotusyrjintää edistävälle toiminnalle; tai 4) rotusyrjinnän edistäminen muulla olennaisella tavalla aktiivisesti edistämällä.”
Yhdistyslain 1 §:än lisäys: “Tarkoitus ei saa loukata ihmisarvoa taikka edistää sukupuoleen, ikään, etniseen tai kansalliseen alkuperään, ihonväriin, kansalaisuuteen, kieleen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa syrjintää tai kiihottaa siihen.”
Yhdistyslain 3 §:än lisäys: “Yhdistys tai muu järjestäytynyt ryhmä tai yhteisö, joka edistää rotusyrjintää tai yllyttää siihen, on kielletty.” ”-
Kampanjan tavoitteena on yksinkertaisesti saattaa järjestäytynyt rasismi rikoslakiin yli 100 kansanedustajan allekirjoittamalla lakialoitteella, ei mitään muuta. Mutta tämä ei kaikille käy. Esimerkiksi käyvät perussuomalaisen Seppo Huhdan puheet aiheesta:
‘Pikkupaskaläjät‘. ‘Loissakki‘. ’Hitlerjugend’. ’Vihreissä saappaissa kulkee kuolema’. ’Henkisesti laskoja’. Näin se etenee. Se dialogi. Se kiihkoton keskustelu.
Niin kauan kuin ihmisiä voidaan toistuvasti ja systemaattisesti kutsua 'loisiksi' ja 'raiskaajiksi', on meillä työtä tehtävänä. Sananvapaus ei ole oikeutus ihmisen arvon alentamiseen sekä huonoon kohteluun. Ja Suomen lain tehtävä on suojella myös niitä heikoimpia ihmisten ilkeydeltä ja suoranaiselta pahuudelta.
Meidän ei tule tässä kohdassa unohtaa, että ’Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on kritisoinut Suomea siitä, että vaikka rasismia ja rotusyrjintää tapahtuu Suomessa ilmiöksi asti, antavat oikeusistuimet langettavia tuomioita hyvin vähän ja tapauksia viedään oikeuteen harvoin. Tämä jo osaltaan osoittaa, ettei nykyinen lainsäädäntö toimi järjestäytyneen rasismin poistamisessa eikä viranomaisilla ole riittävän vahvaa lain tarjoamaa selkänojaa. Lain pitää olla sellainen, että sitä voidaan soveltaa käytäntöön eikä näin ollen voida pitää totena, että nykyinen lainsäädäntö olisi kattavampi kuin kampanjan ehdotus’.
Todellisuudessa nimittäin sananvapautta ei Suomessa ole juuri rajoitettu, eikä rasismin saati vihanlietsonnan vuoksi tuomioita juurikaan jaeta ja täällä saa puhua hyvin vapaasti:
Minusta tuo tuomioiden alhainen määrä kertoo siitä, että laki ei ehkä toimi tarkoituksenmukaisesti, sillä käytännössä mikään puhe ei ole kiihottamista kansanryhmää vastaan. Ehkä meidän tulisi myös kysyä lain muuttamisen ohella, että milloin sitä lakia aletaan oikein noudattaa? Mitä me edes teemme laeilla, joita ei noudateta? Tuoreen kampanjan ydinviesti on, että lain soveltaminen riippuu liikaa siitä, kuka milloinkin Suomen lakia tulkitsee. Vaikka nykyinen laki periaatteessa riittäisi, on silti hyvä selkeästi määrittää lakiin, että rasismia edistävä ja siihen lietsova järjestäytynyt toiminta on kiellettyä, ja siihen osallistuminen rikollista. Tällä tavalla laista tulee yksiselitteisempi. Ja hyvä niin.
On oikeasti sanottava, että tuon rasisminvastaisen kampanjan hyvä puoli on ollut myös se, että se kaivoi rasistit koloistaan vaatimaan heille oikeutta edelleen kutsua muslimia pedofiiliksi - ja nyt myös Vihreitä ’pikkupaskaläjiksi’. Ei ole jäänyt epäselväksi, kehen rasismivastaisuus kalahti.
Ongelmana meillä Suomessa tuntuu edelleen olevan, että mielenosoitus- ja sananvapausoikeutta tulkitaan liian väljästi: julkisessa tilassa saat puhua aivan mitä sattuu. Ja oikeistolaisen politiikan vihantuojat käyttävät sitä hyväkseen. Ja miksi eivät käyttäisi, kun se heille kerta sallitaan ja ojennetaan tarjottimella. Minusta tätä julkisen tilan haltuun ottamista tulisi pohtia hieman tarkemmin. Julkinen tila ei voi olla vapaa vihan ja pelon lietsonnalle. Julkinen tila ei voi olla paikka, josta ihmisiä poistetaan siksi, että Ruskeapaidat voivat loukkaantua ja lyödä turpaan. Julkinen tila ei voi olla koulukiusaajan omaisuutta. Julkinen tila on meidän. Ihmisten. Mutta milloin me saamme sen takaisin?
Lienee myös turhaa edes muistuttaa, mikä uhriutumisen kakofonia syntyisikään, jos joku kehtaisi kutsua perussuomalaisia julkisesti ’paskaläjiksi’, ’tarpeettomiksi ihmiskomposteiksi’ tai kertoisi, miten ’pitäisi ottaa käyttöön puhdistusautomaatti, joka hoitaisi kaikki perussuomalaiset suoraan haudan lepoon’? Luojan kiitos, me muut suomalaiset olemme sentään sen verran sivistyneitä, että noita puheita ette näe, ettekä kuule.
Ja tuon sananvapauden suhteen kuin tilauksesta, Suomen Sisun jäsen, PS:n puheenjohtajaksi mielivä Riku Nevanpää loitsui juuri tänään:
-”Satakunnan perussuomalaisten hallitukseen kuuluva Nevanpää on kirjoittanut kannanottoja Facebook-sivuilleen. Hänen pohdintansa pyörivät maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden sekä aiheesta tehtyjen lehtijuttujen ympärillä.
– Miksi Suomessa vihervasemmistolainen mädättäjä(tyhjän)toimittaja saa syyllityä vihapuheeseen, kiihottamiseen kansan ryhmää vastaa ja poliittiseen rasismiin? Miksi tällaisista aiheista vaietaan?
Olisiko korkea aika aloittaa lehdistön puhdistukset? Nevanpää kirjoittaa. [Kirjoitusasu alkuperäinen.]”-
Ja sitten hän jatkaa:
Sananvapaus! Mutta vain minulle! Ja median pitää kirjoittaa vain just mua kiinnostavia juttuja!
Ja miettikää, hyvät ihmiset, tämä kaikki tapahtuu sanavapauden nimissä: rasismi, vihapuhe sekä lehdistön vapauden rajoittaminen. Sanan pitää olla vapaa. Toki vain äärioikeistolle, jolle kaikki erimielisyys on kommunismia ja rationaalinen ajattelu kulttuurimarxismia. Tuossa äärioikeiston tarinassa vain äärioikeiston kanssa samanmielisille kuuluu absoluuttinen sananvapaus (jota ei edes ole olemassa).
Ja me muut? No, saunan takana on tilaa ja perseraiskaus toimii aina, eikö vain?
Me elämme aikaa, jossa perusarvomme ovat kyseenalaistettuja ja konservatiivinen hulluus pyrkii saavuttamaan hegemonian määritelläkseen mihin menemme ja minkälaisina ihmisinä. Tässä käsillä olevassa murroksessa on vaarana, että ihmiset käpertyvät sisäänpäin ja näköalan kadottanut ihminen kääntyy hyvin helposti hakemaan lohtua menneisyydestä, sillä menneisyys on faktaa, jonka idealisoituun, ajan kultaamaan tarinaan voi rakentaa identiteettiään ja poliittista tarinaa, ovat ne sitten miten järjettömiä tahansa. Tuo tarina rajaa hyvän ja pahan selkeiksi hahmoiksi ja näin rakennettu ’isänmaallinen’ identiteettitarina antaa vaikeille asioille yksinkertaisia, selkeästi rajattuja vastauksia ja siten se luo tunteen hallinnasta ja itsenäisyydestä. Siksi se esittää kritiikin vihamielisenä ja siksi se sallii itselleen puheen, joka rikkoo muiden oikeuksia, jotta tuo tarina ei särkyisi.
Emmekä me saa antaa sitä hegemoniaa tuolle hulluudelle, joka pyyhkii juuri nyt läpi Euroopan. Siksi me tarvitsemme hyvää ja laadukasta julkista keskustelua. Sellaista, jossa vihapuheelle ei anneta tilaa kuin korkeintaan osana diagnoosia ja hoitosuunnitelmaa. Meidän on aktiivisesti muistettava, että nationalismin saati konservatismin aidoilla ei luoda parempaa maailmaa. Tämä on jo nähty, ei toimi. Sodan jälkeinen Eurooppa on nähnyt Neuvostoliiton kaatumisen ja kylmän sodan loppumisen ja sodan jälkeiset sopimukset yhteisistä prosesseista ja ihmisarvojen kunnioittamisesta ovat edesauttaneet vuosikymmenten rauhan saavuttamisessa. Uskokaa kun sanon: aitoja rakentavat yhteiskunnat ovat paljon kurjempia ja vaarallisempia kuin ovat avoimet yhteiskunnat.
Kun perussuomi vihapuhuu ja kutsuu ihmisiä 'paskaläjiksi' sekä 'pedofiileiksi' ilman tunnontuskia vaatien itselleen oikeutta öykkäröidä, lyöden kiilaa ihmisten välille ja vähitellen kyseenalaistaen avoimen yhteiskunnan perusperiaatteet, siedättäen meitä hiljalleen vihaansa, olen väistämättä päätynyt johtopäätökseen, että julkinen keskustelu rasismista on turhauttavaa, mutta välttämätöntä. Ja tuo keskustelu on turhauttavaa erityisesti siksi, että noilta öykkäreiltä puuttuvat normaalin ihmisen kognitiiviset taidot. Siksi minusta tuntuu, että elämä lasten kanssa muistuttaa paikoitellen keskustelua rasistien kanssa: kun siivoat ja jynssäät ja sitten käännät selkäsi, niin hetken päästä tila on taas sotkuinen ja sekainen, eikä kukaan myönnä sotkeneensa tilaa. Ja mikä pahinta, kun muistutat tästä, olet nipottaja - ja sitten dramaattisesti itketään. Kuulostaako tutulta?
Silti koti on pakko siivota samalla lasta opastaen, sillä muuten sotku muuttuu jossain vaiheessa sellaiseksi, että eläminen muuttuu mahdottomaksi. Me hyvät ihmiset emme saa taantua 'paskaläjä'- retoriikkaan, sillä se on kuin avoin mandaatti vihalle.
On vain siivottava. Kärsivällisesti. Näytettävä esimerkkiä. Kerrottava. Perusteltava. Jotta lapsi oppisi ne rajat ja jotta lapsi oppisi välttämään sotkua ja jotta ei muu perhe joudu elämään paskan keskellä.
Siksi. Siivotaan, ihmiset. Jotta rasistikin oppisi joskus vielä elämään maassa maan tavalla.
-”Minä en pelkää fasistien palaavan fasistien naamion takaa vaan pelkään fasistien palaavan demokratian naamion takaa."- Theodor Adorno
