Tänään maanantaina minä kuljin matkan ääripäiden välillä #kuolleetsielut

Tänään maanantaina, 21.32016, istuin junassa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja ajattelin tehdä pienen kokeen somekuplassani.  

Ajattelin, että mitä jos me tekisimme johtopäätöksen maailman tilasta ja siitä, mitä ympärillämme tapahtuu vain sen perusteella, mitä me omissa kuplissamme luemme. 

Aloitan kuplakokeeni jutulla julkaisusta ’Upworthy’: 

 
Viime kesänä pysähdyin itiksen prismaan ostoksille ja koska ympäristö poikkesi kovin paljon kaupasta, jossa normalisti käyn, niin katselin jonottaessa kassalle hetken sitä meininkiä. Taisi jokaisessa jonossa olla somaliakkoja valtavine ostoksineen ja ihan mielenkiinnosta vakoilin paljonko saman jonon somalin safkat oikein maksoivat, kun niitä pari kärryllistä kuitenkin siinä oli. Loppusumma oli vähän yli 250 euroa ja ostokset olivat pääosin ruokaa ja vaippoja. Pitäähän somalinkin tietenkin syödä ja Suomessa on toki ruoka kallista, mutta sitten, kun melkein tilauksesta sattui meidän välissä oleva mummeli maksamaan kolikoillaan jotkut kympin einespaskat, joista osa oli varustettu niillä vielä niillä punaisilla -30%-tarroilla, niin jotenkin sitä vaan nousi suorastaan vitutus pintaan.  

Sosialistit ja vihreät laskevat, että ehkäpä somaleista tulee olemaan hyötyä vallankumouksessa, tai ainakin äänten saamisessa niitä kirjaimellisesti ostaessa. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka jokainen ääni maksaisi luokkaa sata tuhatta euroa. Se ei ole sosialistien taskusta otettua. Mummolta voi hyvin ottaa, koska sehän on voinut vaikka äänestää joskus ja vieläpä nytkin väärin. Sillä ei ole mitään väliä että on todennäköisesti rehellisesti elättänyt itsensä koko elämänsä. Kunnon sosialistille sellainen on lähinnä syntiä.”- 

Mistä kumpuaa tuo pahansuopuus? Ilkeä kyynisyys? Halu nähdä kaikessa jokin ilkeä salaliitto, jossa yhdistyy vieraan pelko ja poliittinen latteus. Ei mitään järkevää sanottavaa, vain henkinen tirkistelijä haalimassa hyväksyntää samanlaisilta ihmisiltä.  

Sitten minä luen uutisen Linnea Mynttisestä. Hänet palkitaan ennakkoluulottomuudesta:  

-”Kirkkonummelainen Mynttinen on Punaisen Ristin mukaan osoittanut ennakkoluulottomuutta ja avarakatseisuutta palkkaamalla henkilökohtaiseksi avustajakseen irakilaisen turvapaikanhakijan, 36-vuotiaan Ali Kamila al-Sammarnaien. 

– Mynttinen on toiminut rohkaisevana esimerkkinä lähipiirissään ja laajemminkin ja murtanut turvapaikanhakijoihin liittyviä stereotypioita, Punainen Risti toteaa perusteluissaan. 

Samalla Mynttinen on edistänyt Ali Kamila al-Sammarnaien kotoutumista, kielen oppimista sekä antanut turvapaikanhakijalle toivoa tulevasta ja mahdollisuudesta kuulua suomalaiseen yhteiskuntaan.”- 

Arvostan rouva Mynttistä. Hän tekee juuri, kuten haluaa. Juuri, kuten vapaassa yhteiskunnassa saa tehdä. Hienoa, avaraa ja hyväsydämistä. 

Mutta reagointi Linnea Mynttisen palkitsemiseen on sitten tällaista: 

’PEDOFIILIPUUMALINNEA’. Olen sanaton.  

Sitten minä jatkan lukemista ja törmään jälleen Terhi Kiemunkiin, jolle virpova maahanmuuttaja on liikaa: 

-”Onko tämä kotiutumista kun muslimipenskat kiertää virpomassa? Vai onko Allahillakin tänään joku vuosipäivä? 

Näin kyselee Tampereen Perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemunki Facebookissa. Päivitys on saanut nopeasti seurakseen monisäikeisen keskustelun. Keskustelussa Kiemunki muun muassa harmittelee sitä, ettei hänellä ole enää yhtään "persukarkkia". 

- Harmi kun mulla ei ole yhtään kondomia, Kiemunki harmittelee myös. 

Pian keskusteluun liittyy nainen, joka on kuvannut pekonipaketteja.  

- Olen varautunut, nainen kirjoittaa. 

Muslimit eivät syö sianlihaa.

Kiemunki analysoi keskustelussa myös tyttöjen pukeutumista.

- Tytöillä ei kyllä ollut mitään "perinteistä" noitarekvisiittaa, ihan normi hijab-huivit mutta kaipa ne noita-akoista silti menee. Eivät tulleet meille, olisi ollut hauska kuulla minkälainen värssy sieltä tulee vai riittääkö ihan vaan allahu akbar, Kiemunki analysoi.”-

Kun näkee virpomassa olevissa lapsissakin jotain rumaa ja vastenmielistä, on ihmisellä pakko olla jotain vakavasti pielessä omassa elämässään. 

On hetkiä, kun minun käy hieman sääliksi noita oman rasisminsa riivaamia persuja. 

Oikeasti. Jotenkin käy sääliksi. Saisi nyt apua riivatulle sielulleen ja vapautuisi. Ottaisi rennommin. Maailmassa on jumalauta ihan oikeitakin ongelmia ja Terhi Kiemunki keksii solvata pieniä lapsia ja keppihevostella virpovilla lapsilla kohti maahanmuuttokriittistä islamhalvennusta. Terhi Kiemunki ei ole ensi kertaa tympeän rasisminsa kanssa liikkeellä, ei todellakaan, vaan se on hänen sielunsa ja luonteensa. Jos et usko, katso täältä. 

Surullista. Mustaa. Pimeää. Tylsää. Tympeää.

Sitten minä käyn Twitterissä ja näen Suski Kaukinen- nimisen Syvän Joen kasvatin käymässä ’hevosen kyrpä’- dialogia Arman Alizadin kanssa: 

Saavuin perille. Junamatkani kesti sellaiset viisitoista minuuttia. Tuon viidentoista minuutin aikana minä kuljin ääripäästä ääripäähän. Tunnetilat kulkivat kauneudesta rumuuteen. Ne ovat ääripäitä. 

Minun on välillä vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka jäävät elämään siinä rumuudessa, jossa on ihan järkevää kyynisesti arvioida somalin kauppakassia, solvata 80- vuotiasta mummoa sekä virpovia lapsia ja huutaa ’ählyä’. Ja nämä ihmiset ihan vakavissaan väittävät, että heidän mielipiteensä pitää ottaa tosissaan. Että heitä pitäisi kunnioittaa. Että heillä on tieto ja viisaus. Että heillä on oikeus nostaa omat pelkonsa jalustalle ja vaatia koko muuta yhteiskuntaa muuttamaan toimintaansa, jotta heidän pelkonsa laantuisi. 

Minä en tajua, mitä tälle maalle on tapahtumassa. Minä en kunnioita tuota rumuutta. Minä en keksi yhtäkään syytä, miksi meistä kenenkään tulisi sietää tuota rumuuden sylkeä kasvoillamme. 

Minä kerron teille nyt salaisuuden, hyvät ihmiset. Minä pelkään noita virpojia solvaavia ihmisiä. Minä pelkään ihmisiä, joka huutaa ’ählyä’ ja pitää itseään täysjärkisenä ihmisenä. Minua pelottavat ihmiset, jotka kutsuvat 80- vuotiasta mummoa ’pedofiilipuumaksi’.

Minä pelkään noita ihmisiä siksi, että he ovat jo kuolleet. Ja kun nämä kuolleet alkavat kulkea kaduillamme vaatimassa huomiota, emmekä me enää edes huomaa sitä, sillä se on arkipäivää, me hiljalleen saamme hengiltä tämän yhteiskunnan. 

Ääripäät ovat nyt. Kuljin niiden välillä tänään maanantaina. Elävät ja kuolleet. 

Tänään minä kotiin päästyäni otan poikani syliini ja rutistan lujempaa kuin ikinä ennen. Minä en suostu kuolemaan.  

Pysy sinäkin elossa, ihminen.